tiistai 21. maaliskuuta 2017

Matkalla uuteen osoitteeseen


Päätettiin, että jatketaan kirjoittamista uudessa blogissa ihan omilla nimillämme. Niinpä tämä blogi sulkeutuu jonkun ajan kuluttua ja jää meille muistoksi odotusajasta. Meidän kuulumisia voi jatkossa seurailla täältä :)

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Vähän mietteitä synnytyksestä


Aika on mennyt hurjaa vauhtia, enkä voi uskoa, että synnytyksestä on jo yli kuukausi! Nyt kun ajattelen synnytystä, mulla jäi siitä todella hyvä fiilis! Oon toipunut tosi hyvin. Mulla siis tuli pieni repeämä ja joku suoni katkesi. Kipuja ei oikeestaan pahemmin ollut, kun vasta viikko synnytyksen jälkeen tikkien alettua sulamaan, alkoi parin viikon ajan tuntumaan sillon tällön semmoista kiristävää tunnetta. Siihenkin auttoi särkylääke ja kipu meni nopeasti ohi. Pari ekaa päivää istuminen kyllä tuntui inhottavalta, kun oli paikat oli niin turvoksissa. Heti synnytyksen jälkeen tokasin A:lle, että en voi ymmärtää niitä jotka haluaa useamman lapsen, mutta nyt ehkä ymmärrän, ei se ollut ollenkaan niin paha kokemus, mitä monet antaa ymmärtää ja mitä ite kuvitteli :D Kätilöt oli aivan ihania, niin synnärin puolella, kun lapsivuodeosastolla. Myös hoitajat lastenosastolla ansaitsevat kiitosta, niin ystävällistä henkilökuntaa sielläkin! Muutenhan koko sairaalassa olo aika oli mulle tosi vaikea, en yhtään viihtynyt siellä yksin ja sitä tulikin itkettyä useaan otteeseen. Onneks kuitenkin sattui ihana henkilökunta, muuten en ois mitenkään selvinnyt tosta ajasta osastolla.

Sitten asiasta toiseen :D Meillä oli kolmeviikkoisena toinen neuvola. Pikku A oli jo 53cm (50cm) 3495g (2988g) py 37cm (34cm) neuvolatädin mukaan nyt painoa ei ollut tullut niin hyvin (edellisellä neuvola kerralla 3350g), kun painoa pitäisi tulla keskimäärin 20g vuorokaudessa, painon nousu oli Pikku A:lla 18g.. Saatiin käsky herättää öisin viiden tunnin välein, mutta pakko myöntää, ettei tätä käskyä olla noudatettu.. Meillä kun nukutaan kuitenkin suht hyvin yöt: illalla syödään kymmenen aikoihin ja seuraavan kerran yöllä kolmen-neljän aikaa, seuraava herätys onkin seitsemän-kahdeksan välillä, eli se viisi tuntia ylitetään vaan harvoin ja sillon kun se ylitetään, siitä ollaan vaan tyytyväisiä :D Pojalla on kuitenki ruokahalu vain kasvanut ja varmasti painoa tullut lisää (käsissä alkaa jo tuntua kantelu :D). Käytiin tänään avoneuvolassa punnituksessa ton viime neuvolan vähäisen painon nousun takia ja nyt painoa onkin jo vähän päälle 4100g! Hyvin on poika kasvanut :)

Uskomatonta kuinka saamaton sitä onkaan, tätäkin tekstiä kirjotin neljä päivää :D Huomenna sitten vietetäänkin Pikku A:n kastejuhlaa! Jospa siitä tulis kirjotettua nyt viikonlopun aikana :)

- S

tiistai 21. helmikuuta 2017

Uutta arkea

Pikku A:n syntymästä tuli perjantaina kaksi viikkoa, ihan tosi nopeesti aika mennyt kyllä! Kaikki on niin uutta, haastavaakin välillä, mutta ennen kaikkea niin ihanaa.
Opeteltavaa on ollut paljon, mutta pikkuhiljaa alkaa vauva-arki rullaamaan meilläkin ihan hyvin. Ehkä. :D Niin paljon on asioita, joihin ei heti tiedetä vastausta ja joita saa miettiä aina vaan uudestaan ja uudestaan. Yksi tämmöinen on korvikkeen määrä. Miten paljon sitä sillä kertaa pitäisikään laittaa ja mikä määrä on tarpeeksi, onko tämä nyt liikaa jos vielä imettääkin lisäksi. Ollaan lueskeltu foorumeilta ja googletettu noita määriä, mutta silti se jää aina vähän mietityttämään, kun syöttämisen ajankohta lähenee. Tällä hetkellä Pikku A saa noin 60-70ml korviketta ja lisäksi rintamaitoa sen verran, kun hän sitä haluaa. Korviketta ollaan annettu lisänä, koska sitä on pojalle annettu lastenosastollakin ja on siihen tottunut. Lisäksi S:n oma maito ei todennäköisesti riittäisi ainoaksi ravinnoksi. Syötöt tapahtuu yleensä 3-4h välein ja sen välin hän usein nukkuu. Tai jos vatsavaivoja on, ei nukkumisesta tule tietenkään mitään vaan sitten huudetaan ihan todenteolla. Välillä enemmän, välillä vähemmän.
Tosi paljon hän kyllä jaksaa meidänkin kanssa seurustella ja tuijotella suloisilla silmillään <3
Syömisten jälkeen nostetaan pieni olalle ja yritetään saada röyhtäys tulemaan. Pyritään myös siihen, ettei heti ruokailun jälkeen kovasti hytkytellä tai pyöritellä vauvaa, koska puklu tulee niin helposti.
Yöllä pieni herää syömään kaksi kertaa, toki sekin vaihtelee, mutta usein tuo kaksi heräämistä on riittänyt. Vaippaa vaihdetaan usein, mikä tietysti on vaan hyvä asia. Parin viikon aikana ollaan koettu useat niskaan yltävät kakat sekä pariin otteeseen myös kaaressa tulleet pissat, kun vaippa on saatu juuri pois tai ei ole ehditty edes uutta laittaa :D Useat bodyt on vaan pikaisesti päällä käyneet, kunnes ne on kakattu.. Tätä tämä taitaa olla, vaipparallia päivästä toiseen :D

Perjantaina 10.2. käytiin avoneuvolassa punnituksessa, jolloin painoa oli 3100g. Syntymäpaino (2988g) ylitetty siis ja reilusti! :)
Viime keskiviikkona meillä kävi neuvolantäti kotikäynnillä. Käytiin läpi synnytyksen kulkua ja S:n vointia synnytyksen jälkeen. Pikku A nukkui tyytyväisesti, kunnes hänet piti herättää punnittavaksi ja tutkittavaksi. Poika painoi jo 3350g, joten viime punnituksen jälkeen painoa oli tullut 250g! Kuulemma juuri sopivasti :)
Kerrottiin tälle neuvolatädille, kuinka Pikku A usein hoitopöydällä ollessaan alkaa ääntelemään, kun ei saisi henkeä kunnolla. Näyttää siltä, kun puklu olisi tulossa ja huulet alkaa sinertämään myös. Kauaa se ei kestä, mutta säikäyttää joka kerta. Tätä ei tapahtunut tietenkään neuvolatädin läsnäollessa, mutta hän kuitenkin otti meidän huolen todesta ja soitti Hyvinkään lastenosastolle. Kertoi puhelimessa tästä asiasta ja niin me sitten lähdettiin lastenpäivystystä kohti. Varauduttiin jäämään ainakin yhdeksi yöksi ja pakattiin taas sairaalakassi. Päivystyksessä päästiin onneksi heti sisälle ja lääkäri alkoi tutkimaan Pikku A:ta. Pukluja tuli taas jonkun verran, mutta siitä ei lääkäri ollut yhtään huolissaan. Muutenkin poika vaikutti lääkärin mielestä oikein terveeltä ja hyvinvoivalta. Refluksista hän puhui, joten sekö meidän pienellä sitten on? Todennäköisesti. Lääkärin mukaan syytä jatkotutkimuksiin ei ollut, joten päästiin heti kotiin takaisin!
Nyt ei pukluja ole tullut paljoa ja ne kerrat, kun on tullut, ei määrä ole ollut mitenkään huolestuttava :)

Loppuun on aivan pakko kirjoittaa näistä vauvanvaatteista!
Vaatteita meillä on, yhtään 50cm ei enää tarvita...Niinhän me luultiin, kunnes arjessa huomattiin ja opittiin, mitkä vaatteet on oikeesti käytännöllisiä ja hyviä ja mitä niistä ei edes kannata yrittää pukea vauvalle päälle :D Kietaisubodyt ja väljät housut on aivan parhaita ja niin helppo pukea! Tiukat legginsit laitettiin heti suosiolla pois, Myös yhdet liian leveiksi todetut farkut ja muutamat ylipienet ja leveät bodyt pääsivät samaan kassiin pois. Yksi yöpukukin piti käydä ostamassa, kun kaikki 50cm (Nextiltä tilatut) oli ihan liian lyhyitä ja niukkoja. Onneksi edes yksi yöpuku oli sopiva!
Eipä tonne hyllylle montaa käyttökelpoista bodya tai housua enää jäänytkään. Niin hassua, miten paljon noi vaatekoot vaihtelee! Tänään puettiin Pikku A:lle Ellokselta tilattu body, mikä on kokoa 60cm ja Metsolan legginsit kokoa 62/68cm (Kasvuvaraa on, mutta ei ole liian isot). Ja siis meillä noi 50cm bodyt on edelleen vähän väljiä ja pituudelta täysin sopivia! :D

On meillä vaan täydellinen poika! <3 Rakas Pikku A



- A


tiistai 14. helmikuuta 2017

Synnytys ja sen jälkeen


Nyt kun ollaan kotiuduttu ja päästy vähän kokemaan vauva arkea, niin vois yrittää kirjoittaa synnytyskertomuksen ja muutenkin ensimmäisten päivien tapahtumista.

1.2. Kahdeksan maissa illalla alettiin kellottamaan supistuksia, niitä tuli keskimäärin 8min välein, odoteltiin vielä, kun pärjäsi helposti kotona.
2.2. N. klo 1.30 soitin synnärille ja kerroin tilanteen, sanoivat että voi lähteä tulemaan, kun siltä tuntuu ja sairaalalla oltiinkin klo 2.40. Käyrillä oltiin n.40min ja samalla otettiin streptokokki (neg) ja katsottiin kohdunsuun tilanne. Kaulaa ei ollut enään jäljellä, vaan pieni reuna tuntui ja kohdunsuu oli auki vasta 1cm. Siitä sitten siirryttiinkin tarkkailuhuoneeseen ja myös A sai jäädä sinne! Supistukset tiheentyi ja pahentui, kun niitä tuli jo 5min välein. Klo 5.30 soitettiin kelloa useamman kerran, kun kipu alkoi jo tuntua enemmän ja todettiin, ettei se toimi. Niinpä A joutui lähteä etsimään kätilöä käytävältä.. Sitten taas oltiin käyrillä tunnin verran ja sain kipupiikin ja nukuttiin jonkun aikaa. Vauvan sykkeet heikkeni aina supistuksen aikana/hieman sen jälkeen, joten 9.30-14.45 olinkin sitten taas käyrillä, sitten meiät passitettiin tunniksi kävelemään, jotta saatais tilannetta edistettyä. Klo 15.45 sisätutkimuksessa 2cm auki ja vauvalle laitettiin pinni päähän ja takas käyrille.
3.2. Yöllä laitettiin toinen pinni vauvalle päähän, kun arvelivat, että ensimmäisessä on jotain vikaa. Sain tens laitteen auttamaan selässä tuntuviin supistuksiin ja sehän auttoi! Neljän aikaa yöllä heräsin koviin supistuksiin, pyysin kipupiikkiä, joten käyrille taas tunniksi, jonka jälkeen sain sen kipupiikin, josta ei sitten ollut mitään apua. Supistuksia tuli jo 2min välein ja ne oli niin voimakkaita, että ne aiheutti pahoinvointia. Yritin selvitä supistuksista seisoalteen keinuttelemalla lantiota, hieman se helpotti, mutta kipu oli niin paha, että hoin vaan A:lle etten kestä enää. Olin niin väsynytkin jo, että meinasin nukahtaa supistusten välissä seisoalteen. Aamu seiskan aikaan vihdoin päästiin saliin, kun paikat oli 3-4cm auki ja klo 7.40 sain epiduraalin, ah kaikki kipu hävisi ja supistukset tuntui vain kovalta pissahädältä :D Sai jopa vähän levättyä ja kerättyä voimia loppu rutistusta varten. Klo 10.15 laitettiin oksitosiini tippa vauhdittamaan supistuksia ja kahdentoista jälkeen vauvalta otettiin päästä joku verikoe, en yhtään muista mikä, mutta katsoivat sillä, että vauvalla on varmasti kaikki ok(?) Samalla laittoivat kolmannen pinnin. Yhden jälkeen tarkastettiin kohdunsuun tilanne: 4cm auki, joten A lähti käymään kotona käyttämässä koirat ulkona. Oltiin sovittu, että A kävis kaupan kautta hakemassa mulle lisää juotavaa, mutta kahden jälkeen tilanne tarkastettiin taas ja olinkin jo täysin auki. Laitoin sitten A:lle viestiä, että tuleekin suoraan sairaalalle. A tuli kolmen jälkeen ja sain jo sillon pikkuhiljaa alkaa ponnistelemaan vauvaa alaspäin. Varsinainen ponnistuvaihe on kirjattu alkaneeks 15.50. Tuli kokeiltua monia erilaisia asentoja, tykkäsin siitä kuinka kätilö neuvoi ja antoi hyvin vinkkejä. Jossain vaiheessa paikalle ilmestyi toinenkin kätilö ja ne mietti jo imukupin käyttöä, sekä episiotomiaa ja ne oli mulle kyllä aika ehdoton ei. Toki jos vauvalla ois siellä hätä ollut ja ne olisi olleet välttämättömät keinot, niin eihän sille mitään olis voinut. Onneksi näitä keinoja ei kuitenkaan tarvittu vaan klo 16.21 maailmaan putkahti tämä meidän rakkain pieni <3

Synnyttyään vauva ei itkenyt/hengittänyt kunnolla, joten hänet vietiin heti lastenosastolle ottamaan happea. Jonkun ajan kuluttua tulivat sieltä lastenosastolta näyttämään meille pientä ja saatiin ottaa muutama kuva, täydellinen pieni siellä makaili <3 Olin ite niin heikossa kunnossa, etten päässyt edes istumaan sängylle, joten mut kärrättiin osastolle ja A lähti lastenosastolle Pikku A:n luokse. Illalla kahdeksan maissa Pikku A tuotiin mun luokse ja hetki kerettiin hänen seurastaan nauttia, kunnes lääkäri tuli kertomaan, että otetuissa keuhkokuvissa näkyi ilmarinta ja vauvan olisi parempi siirtyä seurantaan takaisin lastenosastolle. Lauantaina mentiin aamusta A:n kanssa lastenosastolle katsomaan pikkuista, saatiin sylitellä ja syöttää häntä. Oli niin surullinen näky, kun pienessä oli piuhoja kiinni vaikka kuinka ja hänelle oli laitettu myös nenämahaletku, kun oli tullut uusi ongelma eteen: maito ei pysynyt pienen sisällä. Iteki jouduin antibiootti kuurille, ensin pari satsia suoraan suoneen laitettuna ja loput pillereinä. Sunnuntaina pyysin sitten jos pääsisin kotiin, en mitenkään enää kestänyt olla siellä osastolla katsomassa muita vauvojen kanssa. Onneks sain kuitenki huoneen jossa olin yksin, mutta pelkäsin koko ajan, että millon sinne tuodaan joku juuri synnyttänyt oman vauvansa kanssa. Sain luvan lähteä kotiin, mentiin kuitenki illaksi vielä lastenosastolle jossa tuli puheeksi tää mun kotiin lähtö. Siellä kuitenkin sanoivat, että olisi parempi jos olisin siellä vauvan lähellä, niinpä sain sitten huoneen lastenosastolta, jossa sain olla Pikku A:n kanssa. Siellä vietettiin sitten keskiviikkoon asti, välillä meinas epätoivo iskeä ja itkuilta ei vältytty. Ilmarinta lähti itsestään paranemaan, lääkäri sanoi, että ilmeisesti synnytyksessä oli ollut niin tiukka paikka jossain kohtaa, joka aiheutti tämän. Oksentamisen/pulauttelun takia Pikku A:lta tutkittiin vatsa ja suolisto, onneksi mitään vikaa ei löytynyt, suolisto vain käynnistyi todella hitaasti. Keskiviikkona tosiaan päästin kotiin ja nyt kaikki on hyvin, ollaan päästy harjoittelemaan uudenlaista arkea ja elämää.

- S

lauantai 4. helmikuuta 2017

Tässä hän on, Pikku A

Odotus on päättynyt ja odotettu hetki koitti vihdoin. 
Meidän poika, rakas Pikku A syntyi perjantaina 3.2.2017 <3

Painoa hänellä on 2988g ja pituutta 50cm. 

Synnytyskertomus tulee vielä myöhemmin, kunhan saadaan S ja Pikku A kotiin ja maltetaan keskittyä :)



- A

perjantai 27. tammikuuta 2017

Vielä hän myllää mahassa (rv 40+4)


Tänään oli ylimääräinen neuvolakäynti kohonneen verenpaineen takia, se oli kuitenkin nyt laskenut suht. normaalille tasolle, joten siitä ei enään oltu huolissaan. Juteltiin siinä sitten kaikkea ja lopulta sain ohjeeksi maanantaina soittaa aikaa yliaikaiskontrolliin. Saatiin kuitenki ensi viikon perjantaiksi vielä neuvola aika, vaikka neuvolatäti uskoo (ja me toivotaan!!), ettei sitä enään tarvita, mutta kuulema pakko on antaa. Sen ajan voi sitten käyttää vaikka vauvan punnitusaikana :) Saatiin valmiiks myös jo kotikäyntiaika, joka on laskettu sen varaan, että tää poitsu tulisi ensi viikon alkupuolella :D Parasta olisi tullakin, A:lla nimittäin on ensi viikko vapaata, joten olis ikävää, jos se menis hukkaan :/

- S

maanantai 23. tammikuuta 2017

40+0


Tänään se on, nimittäin laskettu aika! Nyt jo, uskomatonta kuinka aika tosiaan meni nopeasti! Tosin nää viimeiset viikot tuntui matelevan ja nyt nää päivät la:n jälkeen varmasti myös... Oon välillä ollut tosi kiukkunen ja turhautunut, kun tää pikku jätkä ei tajua tulla jo. A on välillä saanut siis kuulla semmosia kiukun purkauksia, että oksat pois ja ei mee, kun hetki niin se kiukku on jo hälvennyt :D Oon myös päättänyt, että enään en mihinkään lähde kotoa ennen, kun sairaalaan pitää suunnata. En enää jaksa kuulla keneltäkään, että kyllä se sieltä ulos tulee, kun on valmis. Tulee varmasti joo, 'eihän sinne ketään oo jäänyt'.. Supistuksia on päivittäin useita kymmeniä ja niitä tulee suht säännöllisestikin, mutta siihen ne sitten jää. Suurinosa on semmosia tuntuvia, tuntuu kun keuhkotkin lamaantuis sen supistuksen aikana, mutta ei ne sillälailla kipeitä oo, muttä on tässä nyt tullut myös muutamia oikeasti kipeitäkin supistuksia per päivä. Voi kunpa ne vaan joku ilta jatkuisi!
Kaikenlaisia häätötoimenpiteitä on kokeiltu, mut nyt sit viimeisenä oljenkortena ajateltiin kokeilla vyöhyketerapiaa, kun siitä ollaan luettu paljon hyvää synnytyksen käynnistymiseen liittyen ja niinpä perjantaina varasin mulle tälle päivälle ajan! Jos toi ei nyt synnytyksen käynnistymiseen vaikuta, niin ainakin sai vähän hemmottelua. Toi vyöhyketerapia oli todella rentouttava kokemus ja voin suositella sitä :) Tänään meillä piti olla myös neuvola, mutta aamulla sain soiton, että se siirtyikin huomiselle. Ilmeisesti meidän neuvolatäti on kipeänä, joten käynti on taas toisella th:lla. Nyt alkaa ne kunnon piinapäivät ja pitkältä tuntuva odottelu, milloin pikku A suostuu meidän syliin tulemaan.


- S